Miksi perinteiset jalkineet estävät aitoa biomekaanista kävelyliikettä

Kirjoittaja: William A. Rossi, DPM Julkaistu: Podiatry Management, maaliskuu 1999 (Perspectives -palstalla)

Lähde (kokonainen teksti PDF)

Huomautus: Tämä on alkuperäinen yhteenveto, ei koko artikkeliä. Kokonainen teksti ja kaikki kuvat kuuluvat edelleen Podiatry Managementin tekijänoikeuksiin.

_____________________________

Hänen vaikutusvaltaisessa vuoden 1999 Podiatry Management -artikkelissa tohtori William A. Rossi väittää, että tavalliset kengät muuttavat pysyvästi ihmisen kävelytapaa, tehden aidon liikkeen mahdottomaksi nykyaikaisilla kengillä. Hän korostaa tärkeää eroa kahdesta yleisesti sekaantuneesta termistä: "normaali" kuvaa vain väestön tilastollista keskiarvoa käyttäessä kenkiä, kun taas "luonnollinen" tarkoittaa paljaanjalan esteetöntä, evolutiivista toimintaa. Vaikka terapia voi palauttaa heikentyneen kävelytyylin väestön keskiarvoon, todellista evolutiivista mekaniikkaa ei voi tapahtua tavallisten kenken rakenteen sisällä.

Tohtori Rossi luettelee useita rakenteellisia kenkäominaisuuksia, jotka häiritsevät luonnollista ihmisen kävelyä:

  • Korkokengän nostaminen: Korkokenkien nostaminen siirtää vartalon painopistettä eteenpäin, pakottaen korvaukseen koko kinettisessä ketjussa – nilkasta ja polvesta lantioon, selkään ja asentoon. Ajan myötä korotetut kengät ylikuormittavat etujalkaa ja lyhentävät sekä Akillesjännettä että vasikan lihaksistoa.

  • Muuttunut isku ja painonsiirto: Kovat kenkäkorkeat pakottavat ensisijaisen kosketuksen maahan jalan ulkoiselle takareunalle eikä kalkaneuksen keskustalle, pilaten sujuvan vierintäsiirtymisen kengästä varpaisiin.

  • Varvasjousi: Ylöspäin kaareva kenkä etusivulla pitää varpaat pysyvästi irti maasta, poistamaan niiden luonnollisen kyvyn levitä, tarttua ja työntää vartaloa eteenpäin.

  • Epäsymmetrinen kenkämuotoilu: Kenkämuodoissa on usein sisäänpäin kaareva muoto, joka on epäsuhta jalan luonnollisen suoran akselin kanssa. Lisäksi jalan varbaspohjan alla olevat ontelot aiheuttavat keskimetatarsalipallojen laskemista, aiheuttaen keinotekoisen jalkakaaren romahtamisen.

  • Jäykkyys, massa ja ahtaus: Jäykät pohjat estävät luonnollisen 54 asteen taivutuksen jalan varbaspohjassa. Raskaat kengät lisäävät energian tarvetta jokaisen askeleen nostamiseen, kun taas kapeat varpaskotelot estävät jalaa levittymästä luonnollisesti kuormituksen alla.

  • Vähentynyt kosketus ja aistinvarainen puute: Jalan ympäröiminen poistaa yli puolet sen luonnollisesta maan kosketuspinta-alasta. Paksut, jäykät pohjat vaimentavat taktiilista palautetta tiheistä plantarisista hermopäätteistä, heikentäen tasapainoa ja tilatietoisuutta.

Hän päättelee, että korjaavat ortootit, jotka on asetettu viallisiin kenkiin, eivät voi palauttaa todellista biomekaanista terveyttä – et voi sijoittaa äänijärjestelmää rikkoutuneeseen perustukseen. Ainoa tie todelliseen ihmisen liikkeeseen on viettää aikaa paljaanjalkana tai käyttämällä täysin tasaisia, rajoittamattomia, erittäin joustavia kenkiä.